Meidän joulumme sujui mukavasti mummolassa. Itse kaipasin jouluun valkeita kinoksia, joista Etelä-Suomessa vain haaveiltiin. Olemme saaneet nauttia kahtena peräkkäisenä jouluna aivan upeista pakkasista ja kinoksista. Ehkä näistä kinoksista saadaan taas nauttia joku toinen joulu… tai myöhemmin tänä talvena.
Aamulla söimme kotona riisipuuroa, josta äiti (minä) muisti vasta seuraavana päivänä unohtaneensa mantelin. Unohdus ei siis pahemmin häirinnyt aamua. Olimme tähän mennessä syöneet jo useampana aamuna riisipuuroa, eikä kenellekään nyt muistunut mieleen laittaa mantelia puurokattilaan.
Mummolassa päivä meni mukavasti glögiä maistellessa, jutellessa ja jouluateriaa valmistellessa. Illan hämärtyessä alkoivat poikani jo malttamattomina kurkkimaan ikkunoista. Milloin se pukki oikein tulisi? Ja tulihan se viimein. Tällöin iski aivan mahdoton ujous, josta viimein selvittiin pakettien tullessa näkyviin.
Silmät säikkyen pojat avasivat pakettejaan. Poikien kanssa oli mukava touhuta ja availla lahjoja. Aikuisten paketit eivät ole puoliksikaan yhtä hauskoja kuin lasten. Lapset tuovat vilpittömyydellään oman ihanan säväyksensä jouluun.
Paketteja tuli taas melkoinen määrä. Olihan lahjoja antavia tahoja useampia. Nuorimmaiseni ihastui heti ensiksi metalliseen Audiin. Tuo pieni auto oli pojalle paras lahja. Vasta myöhemmin poika huomasi muut pakettinsa. Vaikka paketteja oli useampia ei lapsi itse välttämättä vaadi paljon. Tuo pieni auto oli enemmän kuin tarpeeksi pojalleni. Viime kädessä joulun tuo iloinen mieli ja rauhaisa tunnelma.
Saimme tänä vuonna lahjaksi sydämmen muotoon tehdyn mutakakun. Kakku oli aivan ihastuttavasti pakattu. Itsetehdyt lahjat ovat ihania.
Illan hämärtyessä kömmimme takaisin kotiin nukkumaan. Olin luvannut pojille, että he saavat nukkua yön joulukuusen alla sohvalla. Kömmin itsekin poikien viereen. Pojat nukahtivat hetkessä. Heidän tuhinaansa oli ihana kuunnella. Kuusi tuoksui vieressä ja kaikkialla oli hiljaista – satumaista. Cockerspanielimmekin kömpi viereeni. En hennonnut tökkiä sitä lattialle vaan rapsuttelin sen pehmeää turkkia. Sillä hetkellä löysin oman joulumaani.
“Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!”
