Karvaisia enkeleitä, onko heitä…
Uskolliset ystäväni elämäni poluilta.
Meidän ensimmäinen yhteinen karva-vauva on nukkunut pois. Uskollinen ystävämme nukkuu kesämökin kummun alla ikiunta. Vikin mukana hautasin pienen palan sydämmestäni jälleen kesämökin pehmeään maahan. Viki siirtyi lapsuudenystäväni Ruskan “luokse”. Näin lapsenuskoisesti haluan asian tällä erää itselleni sisäistää. Myös lemmikkiään saa surra, kukin tavallaan.
Joskus leikin ajatukselle, että nyt tyttöseni saavat aamu usvassa kahlata saaren rantoja poissa muiden katseilta. Molemmat kun rakastivat juosta vapaana metsässä, sekä uida ja samoilla saaren rannoilla. Kai Luojallamme on oma paikkansa kaikille luoduilleen – myös näille uskollisille ihmisen ystäville. Olkoon se muodossa hengen, lounaistuulen, sadepisaran tai aamukasteen. Luojamme itse tietää parhaiten, joten mitä minä pieni ihminen tätä pohdiskelisin.
Ruska kulki vierelläni lapsuusvuoteni, varjeli villeinä nuoruusvuosinani, ohjasi elämäni alkupoluilla. Kun kaikki muu harmitti saattoi tarttua remmiin, lähteä ulos ja ottaa tosiystävän mukaan. Illan pimetessäkin olin turvassa, ystäväni varjeli askeleeni. Ystäväni iloitsi kanssani ja lohdutti minua surussani. Lempeämpää koiraa en ole tavannut. Ruska, rakkaudellasi ihmisiin ei ollut rajoja.
Viki tuli meille aloittaessani yhteisen taipaleeni mieheni kanssa. Opintojen alkutaipaleella kaipasin kotiimme opiskelutoveria. Viki makasi vieressäni lukiessani, selaili katseellaan nuo kuluneet kirjaston kirjat. Pudottipa tyttö muutaman pallon/narun päälleni ja käänteli kysyvästi päätään. Kun kirjaviisaus alkoi ahdistaa, seurasi tyttöni minua ulos sateella ja paisteella. Viki koki kanssamme yhteiselomme ensimmäiset sudenkuopat ja kertoi meille, että olemme luodut toisillemme. Tyttöni odotti kotona häntä heiluen häidemme jälkeisenä yönä yhtyen heti iloomme ja onneemme. Ystäväni tervehti molempia poikiani koti-ovella päästyämme pois sairaalasta. Uteliaan tyttöni katseli pientä nyyttiä kehdossaan ja myöhemmin suojeli kuin kalleinta aarrettaan.
Minulla ei ole aiempia kokemuksia saksanpaimenkoirasta. En ollut varma, mitä odottaa tai toivoa. Sain enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Annoit kaikkesi, energiasi ja uskollisuutesi. Lenkeillä et koskaan lähtenyt kauas luoltamme. Paikkasi oli luonamme. Iltaisin ulkoillessani olin turvassa. Tyttöni varjeli askeleeni. Viki, olit ennen muuta uskollinen omillesi.
Koiran elämä on aina niin lyhyt. Koira elää joka hetken täyttä elämää. Aivan kuin se tietäisi, kuinka arvokas elämä itsessään on.
Lämmin kiitos yhteisitä vuosistamme karvaisille enkeleilleni.
Pieni mä olin
vielä itsekin
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin
mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä lain.
Sinä kasvoit mun vierelläin.
Kuinka hyvä on ollutkaan näin.
;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen :;
Usein mä tunsin
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään
ja poluille vei
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin.
Ja sun turkkiasi silitin.
;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin.
Juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen. :;
Yhteinen aika pian lopussa on.
Sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo, leikit ja riemut auringon
taivaanrannan taakse katoaa.
Pian sammuu säde viimeinen.
Siitä kiinni pitää voi mä en.
;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen :;
1 kommentti