Lego-kakku kaksin kappalein

Kuopukseni syntymäpäivä lähestyi ja taas tuli aika leipoa. Ei muuta kuin toimeen. Isoveli ehdotti Lego-kakkua, jossa komeilisi Indiana Jones.

Tässä ensimmäinen versio:

Toinen luomukseni:

Käytin kakuissa tavallista sokerikakkupohjaa. Myös täyte oli perinteinen. Punaisen kakun kuvio on tehty marsipaanilla. Ensiksi etsin haluamani kuvan netistä ja tulostin sen malliksi. Hahmottelin kuvan elintarvikevärikynällä marsipaanilevyn pintaan ja maalasin kuvion pastaväreillä. Tämän jälkeen leikkasin kuvan irti marsipaanista.

Toisen Lego-ukon tein sokerimassasta. Tämä oli mielestäni huomattavasti helpompaa. Sokerimassa on kovempaa ja sen pintaan on helpompi piirtää tai maalata. Taidankin tästä lähtien käyttää maalausalustana sokerimassaa. Tässä kuvia työn eri vaiheista.

Kaikkea kunniaa en näistä luomuksista voi ottaa itselleni. Olihan minulla leipoessa pieniä, iloisia apureita. 🙂

2011 ja lisää kilometrejä mittariin

Vuoden vaihtuessa kääntyy kohdallani kilometrimittari yhden pykälän ylöspäin. Saan leipoa oman syntymäpäiväkakkuni.

Tällä kertaa kokeilin pursotustaitojani eri tyllien kanssa. Tuloksena oli tämä kukkakori. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Ruusut eivät ole vahvin lajini, mutta tekemällä oppii… lopulta. Myös lehtitylla olisi ollut kätevä vihreiden lehtien tekoon. Täytyykin lisätä hankintalistaan. Sisällössa ja kakkupojassa ei edelleenkään ollut mitään uutta.

Juhlistimme vuoden vaihtumista rauhaisasti vanhempieni luona. Myös karvaiset veijarimme olivat mukana. Ihanaa, kun koira ei pelkää raketteja! Tämän autuuden tajuaa vasta, kun on kerran sinnitellyt kaupungissa paukkuaran koiran kanssa. Toinen ääripää on rakettien perään haukkuva sekopää, joka haluaisin syödä ja tuhota joka ikisen paukkuvan pahvikyhäelmän. Välimaastoon kuuluu rakettien perään mitään ymmärtävä tahvo, joka haukkuu ja pyörii ihmeissään ympyrää milloin sattuu. Minulla on kokemusta näistä jokaisesta. Jokaisessa mallissa on omat heikkoutensa…

Kakkukahvien jälkeen, kellon tullessa kuusi kävimme ampumassa muutaman raketin taivaalle. En ollut varma jaksaisivatko pojat puoleenyöhön, joten aloittelimme rakettien ammuntaa ajoissa. Tämän jälkeen siirryimme sisälle pelaamaan lautapelejä ja viettämään aikaa yhdessä. Korkkasimme viimein jo tovin kaapeissa pyörineen lautapelin nimeltä Party Alias. Minulla oli omat epäilykseni pelin suhteen.  Perusidea on hauska, mutta  toimintaruutuja, jossa sanojen selitystapa eroaa perinteisestä, saisi olla enemmän. Nyt pelikentässä liikkuu melko kätevästi törmäämättä ainoaankaan erikoisruutuun. Esimerkiksi tanssiva ukko takoitti, jotain hassua asentoa, jossa selittää sana. Kirjan kohdalla taas sanoista piti muodostaa tarina. Pienellä modauksella ja sääntöjen venytyksellä myös nuoremmat sisareni viihtyivät pelin äärellä. Pelaamisen tarkoituksena oli, että kaikilla olisi mahdollisimman hauskaa. Aika riensi kuin siivillä. Tuli iltapalan aika. Uuden vuoden iltana syömme perinteisesti nakkeja ja valmissalaatteja, kuten perunasalaatti.

Tuomas nukahti juuri ennen h-hetkeä. Me muut valmistauduimme siirtymään ulos lähettämään loput raketit taivaalle. Pahaksi onnekseni Mikki päätti kömpiä Tuomaksen viereen ja antaa pusun vuodenvaihteen kunniaksi. Siitäkös poika ärtyy parkumaan. Palasin pojan luokse ja kannnoin hänet ikkunan viereen sohvalle. Siinä me istuimme sylikkäin. Ulkoa kuului rakettien pauke ja puheensorinaa. Äänet vaikuttivat etäisiltä ja merkityksettömiltä. Sylissäni poika imi tyytyväisenä maitopulloaan. Katselin kelloani, joka näytti kahtatoista. Tunsin olevani tavattoman onnellinen. Toivotin uuden vuoden tervetulleeksi ja annoin suukon pojan otsalle. Kuiskasin hiljaa hyvää uutta vuotta pienokaiseni korvaan juuri ennen kuin hän nukahti. Juuri silloin kaikki oli täydellistä…

Hyvän uuden vuoden toivotus Abban tahdissa täällä.

Joulu pääpiirteittäin

Joulu meni jo niin pitkä aika sitten, että tyydyn jälkikäteen vain lyhyesti tiivistämään olennaisen osan. Vietimme mukavan jouluaaton sukulaisteni kanssa. Pukki tuli ja lapset saivat lahjansa. Monen mielestä paketteja tuli taas hankittua ihan liikaa. Toisaalta joulu on vain kerran vuodessa ja lasten riemua oli ihanaa seurata. Kyllä he ansaitsivat paketeista jokaisen. Näimme sukulaisia molemmin puolin useana eri päivänä. Kuulumiset vaihdettiin ja oltiin kiitollisia, ettei joukosta ollut vuoden sisällä tippunut ketään. Nautittiin juuri siitä hetkestä.Meidän jouluumme on aina kuulunut (ja toivottavasti tulee aina kuulumaankin) aito joulukuusi, jota karvainen kaveri vartioi. Sama karvainen veijari napsi joulupyhien aikana kuusesta kaikki piparminttu-nekut. Yksi kerrallaan, silmän välttäessä nekut katosivat kuusen oksilta.

Lapset ja lapsenmieliset, sekä muuten vain makeanhimoiset saivat tikkunekut ja piparit. Itsetehty on ihana lahja!

Joulun välipäivinä on mukava tavata kaukaisempiakin sukulaisia kahvipöydän ääressä. Näihin lämpimiin muistelmiin on hyvä lopettaa.